Isännöinnin muuttuvat haasteet

Viime vuosina on isännöitsijää ja koko alaa lyöty kuin vierasta sikaa – milloin syystä, milloin syyttä. Toisinaan tuntuu, että syyttely on kuin kulkutauti, jonka leviämiseen ei rokotetta tunnu löytyvän. Koko toimintakentän päälle on asettunut tumma pilvi, jonka varjo ei ota väistyäkseen.
Olen vuosikymmeniä voinut seurata alan kehitystä pääosin palvelun tilaajana, mutta myös palvelun tuottajana. Isännöintiala syntyi vuonna 1926 laaditun asunto-osakeyhtiölain myötä. Varsinainen asumiseen liittyvä isännöinti yleistyi vasta 60-70-luvuilla. Aiemmin ammattinimike isännöitsijä liitettiin useimmiten tuotantolaitoksiin esimerkkinä meijereiden isännöitsijä.
Sittemmin yhteiskuntaa kehitettiin laajalla rintamalla. Tupakkiaskin kansi ei enää riittänyt dokumenttipohjaksi. Asunto-osakeyhtiölakia kehitettiin edelleen, verotus muuttui, sodan jälkeen rakennettuja kiinteistöjä piti korjata, maaseudulta muutettiin kaupunkeihin jne. Tarve asuntokiinteistöjen isännöinnille oli syntynyt.
Toimintaympäristö muuttuu ja monimutkaistuu ainakin kaikille niille, jotka eivät osaa ostaa junalippuaan tässä didgitalisoituneessa maailmassa. He eivät enää tosin tipu junasta, kun eivät siihen päässeetkään ilman lippua. Tämän joukon ääni tuntuu kuitenkin olevan voimakkain alaa kritisoitaessa.
Oletan, että isännöinti on jatkossakin pääosin samankaltaista teknisten ja hallinnollisten tehtävien hoitoa kuin nykysinkin. Poikkeuksena sosiaalisten haasteiden sekä maksukyvyttömyyden lisääntyminen.
Lisääntyvistä sosiaalisista haasteista nostaisin ykköseksi ikääntymiseen liittyvät ongelmatilanteet. Käytännössä jokainen alan ammattilainen tunnistaa vanhusten yksinäisyyden, ja kun tähän lisätään vaikkapa dementia on tilanne vähintäänkin haasteellinen. Jokaiselle vanhukselle ei tunnu riittävän huolehtivia läheisiä. Meidän tulisi pikimmiten luoda järjestelmä, mihin isännöitsijä voi ottaa yhteyden tämänkaltaisten tilanteiden varalta. Meidän tarkoittaa tässä yhteydessä kiinteistöalan toimijoita ja yhteiskuntaa.
Entistä haasteellisemmaksi muodostuu jatkossa asumiskustannusten jo pitkään jatkunut ansio- ja eläketuloja voimakkaampi kasvu. Tämä kehitys lisää maksuvaikeuksia. Kuvattu tilanne muodostuu tekijöistä, joista osa on globaalin talouden muutoksista johtuvia. Valitettavasti en tiedä, miten niihin voisi vaikuttaa. Kuitenkin osa kustannusnoususta perustuu meillä hyväksyttäväksi muodostuneesta piiloverottamisesta. Tällaisia piiloverottajia ovat mm. kuntien omistamat energia-, vesi- ja jäteyhtiöt osinkovelvoitteineen. Mainituille yhtiöille tyypillinen monopoliasema mahdollistaa piiloverotuksen. Näiden toimintaan voimme jokainen vaikuttaa valitsiemme luottamushenkilöiden kautta. Piiloverottamisen hyväksyminen tuntuu epäreilulta ja suorastaan vastenmieliseltä. Olisi vähintäänkin reilua, että kuluttaja edes tietäisi, mikä osuus esim. monopoliyhtiön sähkölaskusta kerryttää osinkopottia omistajalle.
Uskon, että yhteistoiminnalla selviämme näistäkin haasteista.
Harri Seppä Kiinteistöneuvos Lahti